Vuoden 2014 alusta koittaa potilaan valinnanvapaus SOTE:n viivästymisestä huolimatta. Viimeisenä päivänä jonka direktiivi sallii. Kotimaan osalta tilanne on aika selkeä, mutta ulkomaiden osalla ei niin yksinkertaista.
Vuoden 2014 alusta alkaen on mahdollisuus valita oma terveysasema kaikista Suomen terveysasemista, tosin vain kerran vuodessa Suomalaisten sääntöjen mukaan. Erikoissairaanhoidon yksikön on voinut valita sairaanhoitopiirien muodostaman erityisvastuualueen sisältä jo nyt ja vuodesta 2014 alkaen valtakunnallisesti. Erikoissairaanhoitoon tarvitaan lääkärin tai hammaslääkärin lähete. Hoitopaikka valitaan yhteisymmärryksessä lähetteen tekevän lääkärin tai hammaslääkärin kanssa. Valinnan saa tehdä useammin kuin kerran vuodessa.
Hoito ulkomailla on monimutkaisempi ja siihen sisältyy mahdollisuus kiistoihin.
Yksityispotilaalla on selkeämpi. Voi hakeutua hoitoon ja korvauksen saa kuten Suomessakin yksityisestä hoidosta. Matkoja ulkomaille asti ei korvata.
Julkinen puoli on tehty monimutkaisemmaksi.
EU:n lainsäädännön mukaan voit hakeutua sairaanhoitoon toiseen EU-maahan, jos
- tarvitsemaasi hoitoa ei ole saatavana kotimaassasi, mutta lakisääteinen sairausvakuutuksesi korvaa sen, tai
- terveydentilasi perusteella vaikuttaa siltä, ettet välttämättä saa hoitoa riittävän ajoissa. Terveydentilaan liittyviä näkökohtia ovat esimerkiksi kivun aste, vamman laatu (joka saattaa esimerkiksi vaikeuttaa työntekoa huomattavasti tai tehdä sen kokonaan mahdottomaksi), sairauden todennäköinen eteneminen sekä oma aiempi sairaushistoria.
Jos halutaan kotimaisen sairausvakuutuslaitoksen korvaavan ulkomaisen sairaalahoidon kulut, voi hankkia sitä koskevan luvan etukäteen.
Kun on lupa, voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan. Periaatteessa hoidetaan samoilla ehdoilla ja veloitetaan samat kulut kuin maan omassa sairausvakuutuksessa on.
Jos tarvitaan yllättäen lääkärinhoitoa toisessa EU-maassa, eurooppalaista sairaanhoitokorttia näyttämällä saa helpoimmin kyseisen maan lakisääteisessä terveydenhuoltojärjestelmässä hoitoa, joka ei voi odottaa kotimaahan paluuta – esimerkkinä murtuneen jalan paikalleen asettaminen ja kipsaaminen.
Jos kyseinen hoito on paikallisille asukkaille maksutonta, ei tarvitse maksaa siitä. Jos pitää maksaa, voi pyytää maksun korvaamista kohdemaassa tai anoa sitä korvattavaksi oman maan sairausvakuutuslaitokselta.
Veikkaisin ongelmia esiintyvän kun arvioidaan onko välttämätöntä hoitoa saatavissa riittävän ajoissa. Siihen pitää hakea lupa. Jos evätään, pitää se perustella. Käytännössä KELA pyytää sairaanhoitopiirin arviota, johon vastaus pitää antaa 21 päivän kuluessa. Jos lupa annetaan, saa korvaukset myös matkoista yms.
Kipupuomi lehdessä olleen haastattelun mukaan Noora Heinonen sanoo: “Sellaisissa tilanteissa, että potilaan tarvitsemaa hoitoa ei julkinen terveydenhuolto voi järjestää hoitotakuulainsäädännön mukaisesti Suomessa, potilaalla on oikeus saada ennakkolupa maksusitoumuksesta ulkomaille. Ennakkolupa haetaan KELA:sta.”
Jää nähtäväksi syntyykö kiistoja arvioista.
Kannattaa kysyä KELAsta neuvoa kaikesta ulkomaan hoidosta, mieluummin etukäteen: Kelan Kymenlaakson kv-tilitysyksikkö
p. 020 635 1808
Lähteet:
Potilaan valinnanvapaus sivusto ja sen lähteet: https://sites.google.com/site/potilaanvalinnanvapaus/
Julkaistu myös Uudessa Suomessa 31.12.2013
